Tarinani

Puuta päin

Oma ammatillinen puupolkuni alkoi viestinnän parista. Kiersin Suomea etelästä pohjoiseen jututtamassa metsiemme miehiä, metsäkoneyrittäjiä. Puhuimme paitsi koneista ja korjuutöistä, myös luonnosta ja tietenkin puusta.
Tämän jälkeen siirryin isompien puupinojen kimppuun ja ryhdyin hoitamaan jättimäisen metsäyhtiön puutuotepuolen viestintää. Kiersin sahoja ja vaneritehtaita, paneuduin puun laatuvaatimuksiin ja markkinoiden kysyntään. Näin, miten tukit kiersivät tehtaalla, miten viilua tehtiin ja paljon, paljon muuta.
Tämän jälkeen kirjoitin nikkaroinnista ja rakentamisesta kymmenisen vuotta. Kerroin ja ohjeistin, miten puusta voi rakentaa kätevästi ja helposti lähes mitä vain. Kaiken aikaa sormeni kuitenkin hinkuivat näppäimistöltä käytännön puutöihin ja puun pariin. Oli aika astua uudelle polulle ja puun alkujuurille.

Kouluttauduin ensin artesaani-puusepäksi ja pian tämän jälkeen restaurointikisälliksi.
Nyt saan viimein tehdä sitä, mitä oikeasti haluan: kulkea hymyssä suin “puuta päin” verstaalleni  joka aamu.